Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Aikuinen, kannusta liikkumaan!
09.03.2025, Enni Suokas, Lahti Ringette
Olen itse ollut liikunnan parissa niin kauan kuin muistan, ja suhtautumiseni liikuntaan
on aina ollut positiivinen. Kuitenkin yleisesti lasten ja nuorten aktiivisuus on
huomattavassa laskussa. Samoin heidän kiinnostuksensa/mahdollisuutensa
harrastaa enempää kuin yhtä lajia heikkenee. Itse sain lapsena monia
mahdollisuuksia kokeilla urheilulajeja laidasta laitaan, joka avasi tien urheilijaksi.
Aikuisten pitäisi innostaa lapsia ja nuoria liikunnan pariin, jotta terve liikunnallinen
elämäntapa olisi mahdollista saavuttaa, eivätkä lapset ja nuoret jäisi ilman tärkeitä
liikunnallisia taitoja. Miten lasten ja nuorten kiinnostusta liikkumiseen voidaan
ylläpitää, ja miksi oma liikuntani on jatkunut vuodesta toiseen?
Lapsena minua kannustettiin aina liikuntaan ja aktiivisuuteen. Ala-asteella kävin
kokeilemassa eri harrastuksia, kuten: yleisurheilua, jalkapalloa, ja jääkiekkoa.
Minulla on vieläkin tallella osa niistä opeista, jotka sain eri lajeja harjoitellessa, ja
hyödynnän tietoja oman lajini harjoittelussa. Jokainen laji antoi jotain erityistä. Kuten
yleisurheilussa päähäni juurtui sanoma siitä, että jalkojen pitää rullata juostessa, joka
muistuu minulla nykyäänkin. Tai voimistelussa minua kannustettiin venyttelemään
kunnolla ainakin kerran viikossa, ja siitä periaatteesta olen pitänyt kiinni.
Harrastuksieni lisäksi en viettänyt paljoa aikaa paikallaan, vaan nautin ulkoilusta ja
leikeistä, jotka kuuluvat lasten elämään. Harrastuksissa taitojen ja tietojen lisäksi
sain ystäviä, joista useampi kuuluu vieläkin elämääni. Vaikka itse harrastus olisi
toiselta loppunut, ei kaverisuhde kuitenkaan päättynyt. Sillä molemmat jakoivat
kiinnostuksen liikuntaan, mikä yhdistää.
Kun tulin vanhemmaksi ei aika yksinkertaisesti riittänyt harrastamaan useita lajeja
samaan aikaan, vaan ringette konkretisoitui päälajiksi. En koe sen olevan huono
asia, että keskityn selkeästi yhteen lajiin, sillä sain mahdollisuuden löytää oman lajini
kokemusten kautta. Sitä paitsi vieläkin, vaikka ringette on päälajini, harrastan kahta
lajia: ringetteä ja tanssia. Nämä kaksi harrastusta poikkeavat toisistaan hyvin paljon,
mikä on ainoastaan rikkaus. Enkä ole koskaan saanut valmentajiltani negatiivisia
kommentteja kahden lajin harrastamisesta. Itse asiassa sitä on pelkästään tuettu.
Nyt kaikkien vuosien harrastaminen palkitaan, kun minulla on mahdollisuus tavoitella
pelaamista MM-kisoissa kotikaupungissani Lahdessa. Mahdollisuus edes tavoitella
kisajoukkueessa pelaamista ei ole itsestäänselvyys, ja siitä saan kiittää
vanhemmiltani saamaa tukea. He ovat kannustaneet minua aina yrittämään
uudelleen epäonnistumisen jälkeen, ja kuljettaneet minua milloin mihinkin
harrastuksieni perässä. Olen hyvin kiitollinen, että minulle on luotu mahdollisuudet
harrastamiselle, ja toivoisin jokaiselle lapselle samaa.
Onkin meidän jokaisen aikuisen tehtävä omalta osaltaan pitää huoli siitä, että
jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus nauttia liikunnasta ja saada siitä
positiivisia onnistumisen kokemuksia.
Enni Suokas, Lahti Ringette SM pelaaja sekä D-junioreiden valmentaja
Jyskettä isolla jääurheilusydämellä ❤️
06.03.2025, Laitilan Jyske
Pieniä kypäräkiitureita, touhukkaita sisupusseja ja ennen kaikkea iloisia ilmeitä. Ensimmäisiä kokemuksia luistimista sekä täysin uudesta tavasta liikkua ja mennä eteenpäin. Joskus jopa taaksepäin. Kaatua, nousta ylös ja yrittää uudelleen. Kokeilla jännittäviä juttuja, voittaa pelkoja, taituroida ympäri tötteröitä ja liukua tasapainoillen. Iloita, nauraa, innostua, nousta mielipahasta ja innostua uudelleen. Leikkiä luistellen, luistella leikkien. Yksin ja yhdessä, jokainen omien taitojensa siivittämänä. Tätä kaikkea tarjoavat varhaiset kokemukset luistelun parissa. Ja paljon muuta!
Laitilassa monilaji urheiluseura Jyskeen jääurheilujaosto järjestää paikallisille mahdollisuuden osallistua ohjattuun perheluistelukouluun muutaman kerran kuukaudessa maksuttomasti. Kynnys luistelun aloittamiseen on kyetty pitämään matalalla osallistamalla koko perhe aktiviteetin pariin. Lasten on turvallista tulla jännän äärelle yhdessä sisarustensa ja vanhempiensa kanssa. Myös vanhemmat saavat asiantuntevilta ohjaajilta tärkeitä neuvoja ja keinoja motivoida sekä ohjata lapsiaan uusien taitojen harjaannuttamisessa. Vuosien kokemus, mielekäs välineistö ja sitoutunut ohjaajaporukka ovat mahdollistaneet positiiviset kokemukset liikunnan äärellä ja tätä kautta edistäneet laitilalaisten lasten perusliikkumisen taitoja.
Ensitaitojen karttuessa ja erityisesti luisteluinnostuksen herätessä voi lapsi jatkaa ringette- tai kiekkokouluun tutustumaan jääurheilulajien alkeisiin. Luistelukoulut ovat liikuttaneet kuluneen kauden aikana yli 60 lasta. Osallistuminen on edelleen leikkisää ja vapaata, joskin vanhemman siirtyminen ”aitiopaikalle” kannustajan rooliin voi olla lapselle uutta, ehkä alkuun jopa hämmentävää. Yhdessä tekemistä koetaan nyt ikätovereiden ja toisten lasten kanssa, yhdessä sovituin säännöin ja ohjein. Monille ryhmä voi olla ensimmäinen perheen ulkopuolinen tiimi, ”MEIDÄN JOUKKUEEMME”, josta silmät kirkkaana kerrotaan eteenpäin. Suurin osa ringettekoululaisista siirtyy aikanaan Jyskeen F-juniorijoukkueeseen jatkamaan harrastustaan säännöllisemmin ja sitoutuneemmin. Tästä alkaa mahdollisesti vuosien pelaajapolku, joka tällä hetkellä voisi jatkua aina SM-sarjatasolle asti.
Jyskeessä on luotu toimiva taipale ensipotkuista tuleviin jääurheilutähtiin, joskin selkeänä tulevaisuuden haasteena voidaan nähdä pienen paikkakunnan pieni vaikutuspiiri. Lapsia ei tahdo riittää monien eri lajien pariin ja valintaa lajien välillä on toteutettava liian aikaisin liikkumisen monipuolisuutta karsien. Myös mielikuva jääurheilun kulurakenteesta saattaa olla virheellinen eritoten varhaisina vuosina. Luistelun merkitys sekä rooli osana perusliikkumistaitoja on myös muuttunut vuosien myötä. Näinä päivinä, kun luonnon oma talvi ei luo edellytyksiä ulkojäille, on merkityksellistä ylläpitää mahdollisuuksia päästä oppimaan luistelua muissa olosuhteissa, kuten perheluistelukoulussa tai säännöllisissä yleisöluisteluissa. Tähdelliseen rooliin nousevat vanhemmat, joiden aktiivinen ja osallistumisen mahdollistava toiminta luovat edellytykset lapsen kokemusmaailman karttumiselle. Niin kauan kuin todetaan luistelun opettelun olevan helppoa, hauskaa ja edullista, saadaan todistaa uusien kypäräkiitureiden vauhtia Laitilan kaukaloissa.
Laitilan Jyskeen väki
Ringeten harrastaminen lasten näkökulmasta
25.02.2025, RNK:n juniorit ja toimihenkilöt
Kuva: Timo Kupiainen
Lasten ja nuorten urheilun harrastaminen on vähentynyt ja siihen on syytä kiinnittää huomiota. Me Raision Nuorisokiekossa haluamme antaa jokaiselle mahdollisuuden kokea liikkumisen iloa. Mielestämme pääasia on se, että lapset ja nuoret viihtyvät harrastuksen parissa ja heillä on siellä kivaa. Sen myötä he myös liikkuvat enemmän.
Halusimmekin antaa puheenvuoron parhaille asiantuntijoillemme eli pelaajillemme. Kysyimme F, E ja D -junioreilta, mikä sai heidät aloittamaan ringetteharrastuksen ja mikä heidän mielestään siinä on parasta. Lisäksi kysyimme vielä E ja D -junioreilta kuinka kauan he ovat harrastaneet ringetteä.
Monet F-juniorit vastasivat innostuneensa osallistuttuaan kaveripäivään ja osa innostui kokeilemaan sen jälkeen, kun olivat nähneet jonkin ringettepelin. Kävi ilmi, että joissain tapauksissa ringetteharrastus tuli perheenjäsenen myötä, mikä kertoo sen, että perheellä on myös iso merkitys lapsen harrastamiseen. Heidän mielestään parasta ringetessä on ylivoimaisimpana pelaaminen, kaverit, hauskanpito, treenit ja uusien asioiden oppiminen sekä turnauksissa onnistuminen.
E-junioreidenkin mielestä pelaaminen on parasta, mutta heidän vastauksissaan nousi vielä enemmän esille kavereiden merkitys harrastamisessa. Heistäkin todella moni on innostunut harrastamaan perheenjäsenen, sukulaisen tai kaverin kautta. Suurin osa E-joukkueen pelaajista on harrastanut ringetteä jo 4-5 vuotta eli he ovat aloittaneet jo melko nuorena.
D-joukkueen pelaajat vastasivat, että parasta on pelit ja kaverit, mutta myös yhteishenki, uuden oppiminen, itsensä haastaminen, toimihenkilöt sekä torjunnat ja maalit nousivat esille. Heistä melkein kaikki ovat aloittaneet harrastamisen kavereiden kautta. Tässä joukkueessa oli suurin jakauma siinä, kuinka kauan he ovat harrastaneet. Osa on harrastanut noin 2 vuotta kun taas toiset ovat harrastaneet jopa 9 vuotta. Tämä kertoo siitä, että jokainen on tervetullut ringeten pariin pelikokemuksesta riippumatta.
Näiden haastatteluiden myötä joukkueiden kaveripäivät osoittautuivat ehdottomasti suurimmaksi innostajaksi, jonka vuoksi ne ovat hyvin tärkeitä lajin jatkumisen kannalta. Monia myös motivoi ja innostaa se, kun saa pelata vanhempien ikäryhmien kanssa, esimerkiksi kun SM-joukkueen pelaajat käyvät heidän treeneissään. Tämä luo myös tunnetta siitä, että kaikki ovat tasavertaisia ja kuuluvat samaan yhteisöön. Yhteenkuuluvuuden tunne on myös yksi suuri tekijä motivaation ja harrastusinnon taustalla.
Jotta jokainen voi tuntea olonsa tärkeäksi, kannustamme ja tuemme toinen toisiamme jatkuvasti.
Iloa ja vauhtia kevätkaudelle toivottaa RNK:n juniorit ja toimihenkilöt!
Ilo ja rakkaus lajia kohtaan kantaa läpi elämän
20.02.2025, Blue Rings G/F-joukkueen valmentajat
Kuva: Timo Kupiainen
Yhteisöön kuuluminen on tärkeää erityisesti juniorijoukkueessa pelaaville. Hyvä joukkuehenki ja se, että kukaan ei jää joukkueessa yksin ovat tärkeitä tukipilareita mukavan harrastuksen saavuttamiseksi. Myös positiivinen ja kannustava ilmapiiri sekä turvallinen tila kokeilla ja epäonnistua auttavat lapsia viihtymään ringeten parissa. Lasten urheilussa on tärkeä painottaa myös sitä, että lasten ringetteharrastus on ensisijaisesti vain harrastus, ei kilpaurheilua. Valmentajien, mutta myös kaikkien muidenkin lasten ympärillä pyörivien aikuisten tulee pyrkiä toimimaan niin, että ei omalla käytöksellään tee mukavasta harrastuksesta liian aikaisessa vaiheessa totista tai aseta lapsille paineita menestyä tai onnistua.
Erityisesti sen me yritämme Blue Ringsin G/F -joukkueessa huomioida mahdollisimman hyvin. Hauskuuden pyrimme pitämään mukanamme siksi, että kun lapsilla on mukavaa harrastuksen parissa, harrastajamäärä ei pienene ja pelaajat haluavat jatkaa pelaamista myös ylemmissä ikäluokissa. Ylipäätään seurassamme lasten urheilu näkyy erityisesti seuran sisäisenä aktiivisena toimintana. Vanhemmat pelaajat tuomaroivat, valmentavat ja ohjaavat ringettekoulua mahdollistaen samalla lasten harrastamisen. Itse pelaavien tai aiemmin pelanneiden valmentajien kokemukset ovat lasten urheilun valmentamisen kannalta arvokkaita, sillä osa näkökulmista ja toimivista toimintatavoista on helpompi huomata, kun on itse ollut osa juniorijoukkuetta.
Kannustamme G/F -joukkueen pelaajia harrastamaan muitakin harrastuksia ringeten ohella, jotta ringeten harrastamisesta ei tule liian raskasta tai aikaa vievää. Sen lisäksi pyrimme suunnittelemaan niin oheisista kuin jäätreeneistäkin opettavaisia, mutta samalla riittävän hauskoja, esimerkiksi leikkimällä aina aluksi ja pelaamalla lopuksi. Silloin ringeten harrastamisen into säilyy ja harrastus pysyy mukavana ja riittävän rentona. Lisää intoa harrastamiseen tuovat myös turnaukset. Vaikka turnauksissa pelataan tosissaan, on ihanaa valmentajana nähdä kuinka jokainen yrittää parhaansa ja nauttii pelaamisen riemusta. Pelaamisen riemusta nauttiminen olisi hyvä pitää mukana myös vanhemmissa ikäluokissa pelatessa. Harmittavan usein pelien koventuessa ja iän kasvaessa unohdetaan iloita pienistä onnistumisen hetkistä, vaikka juuri ne hetket ovat niitä, jotka pitävät motivaation yllä.
Tärkeä innostuksen lähde lapsille ovat myös roolimallit. On ihanaa huomata lapsista välittyvä ilo heidän tunnistaessa jäähallin käytävällä tai jäällä tositoimissa esimerkiksi SM-joukkueessa pelaavia esikuvia. Seuran yhteisellä joulujäällä SM-joukkueen maalivahdin selän taakse tehdyt maalit sekä isompien pelaajien hymyt ja nopeat tsempit muistetaan vielä monia kuukausia myöhemminkin. Ne voivat vaikuttaa aikuisista pieniltä asioilta, mutta ovat junnuille todella tärkeitä kannustuksia jatkaa harrastusta.
Kaikkein eniten lapsia kuitenkin innostaa harrastamaan motivoituneet valmentajat. Meidät, G/F -joukkueen junnuvalmentajat, pitää ringeten parissa jo pienenä syttynyt rakkaus lajia kohtaan. Riemu hallille tuttujen joukkuekavereiden luokse pääsemisestä ja kovaa vauhtia luistelemisesta välittyvät meiltä valmentajilta pelaajille asti. Valmentajana parasta on nähdä, kuinka lapset oppivat uutta ja iloitsevat siitä. On palkitsevaa huomata lasten hymyt ja heidän kehittymisensä ihan jo pienessäkin ajassa. Lapsia harrastamiseen innostaa vanhempien pelaajien hymyt, mutta meitä valmentajia valmentamiseen innostaa lasten hymyt. Vanhoilla valmentajillamme on ollut suuri vaikutus siihen, että ilo ja rakkaus lajia kohtaan on syntynyt ja nyt on meidän vuoromme auttaa junnuja rakastumaan tähän lajiin.
Kirjoittaneet
Lotta Ylinen, Ilona Haataja ja Alexandra Miyamoto
Blue Rings G/F-joukkueen valmentajat
Joukkuepelien lasten Urheilun viitekehys
13.02.2025, Sanja Hovilainen
Kuva: Timo Kupiainen
Joukkuepelit ovat julkaisseet yhteisen näkemyksen lapsuusvaiheen urheilusta joukkuepeleissä tiistaina, jonka myös Ringetteliitto on allekirjoittanut. Keskeisimmät tavoitteet ovat lasten kokonaisliikuntamäärän turvaaminen, monilajisuuden mahdollistaminen ja yksilökeskeinen innostava valmennus. Joukkuepelien lasten urheilun viitekehys 2025
Näitä yhteisiä joukkuepelien linjauksia kuvaavassa yli 30-sivuisessa dokumentissa on paljon tärkeää asiaa, ja tulemme Ringetteliiton palvelukeskuksen asiantuntijoiden johdolla laatimaan tämän viitekehyksen puitteissa omat tarkennetut linjaukset ringetelle. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että meillä ringetessä on jo pitkään ollut käytössä monia sellaisia asioita, joita viitekehyksessä vasta suositellaan otettavan käyttöön suuremmissa joukkuelajeissa. Olemme esimerkiksi jättäneet sarjataulukot pois lapsuusvaiheen sarjoista jo kauan sitten, ja henkilökohtaisia tilastoja emme lasten sarjoissa ole tainneet koskaan julkaistakaan. Olemme myös jo vuosien ajan järjestäneet pienten lasten sarjapelit useamman ottelun sarjaturnauksina – tai ”pelipäivinä”, kuten se näissä linjauksissa on nyt määritelty. Haluaisin myös uskoa, että ringettejoukkueista ei ole tapana jättää pelaajia pois siitä syystä, että he harrastavat myös jotain toista lajia.
Samaan aikaan joudun toki toteamaan, että myös meillä ringetessä kohdataan niitä haasteita, joihin näillä linjauksilla pyritään puuttumaan. Pitkät pelimatkat kuormittavat etenkin Etelä- ja Länsi-Suomen ulkopuolelta tulevia joukkueita. Jäävuorojen saatavuus, ajankohta tai kesto ei läheskään aina ole joukkueiden ratkaistavissa. Osaavien ja lapsilähtöisten valmentajien löytäminen ja houkutteleminen mukaan toimintaan on haastavaa. Ja isona kysymyksenä luonnollisesti myös meitä koskettaa kustannusten nousu. Nämä ovat asioita, joihin ei välttämättä löydy pikaista ratkaisua, mutta se ei saa estää meitä miettimästä erilaisia vaihtoehtoja.
Henkilökohtaisesti toivoisin esimerkiksi näkeväni etenkin lapsuusvaiheen (G/F/E, miksei myös D) harjoittelussa enemmän yhteistyötä joukkueiden ja seurojen välillä. Mikä estäisi järjestämästä esimerkiksi kahden naapuriseuran F-joukkueiden yhteisharjoituksia kerran kuukaudessa tai jopa kerran viikossa? Yksittäisistä tämänkaltaisista kokeiluista olen kuullut vain hyvää. Treeneihin saadaan enemmän pöhinää, pelaajakohtaisiakustannuksia saadaan pienemmäksi, ja valmentajat oppivat toisiltaan. Ja parhaassa tapauksessa lapset saavat uusia ystäviä. On aika heittää romukoppaan se ajatus, että naapuriseura tulisi varastamaan ideoita voittaakseen seuraavan ottelun, ja keskittyä siihen, että mahdollistamme lapsille innostavan ja kehittävän harjoittelun.
Kuulisin myös erittäin mielelläni muita ajatuksia ja ehdotuksia lapsilähtöisen toiminnan kehittämiseksi lajimme parissa. Mitä teidän seurassanne on tehty, jonka voisitte ideana jakaa muille? Tai onko jollain teistä pyörinyt mielessä ajatus, jota voitaisiin viedä yhdessä eteenpäin? Laittakaa viestiä puheenjohtaja@ringette.fi niin keskustellaan!
Yhteispeliterveisin, Sanja Hovilainen
PS. Suomen Ringetteliiton työryhmähaku on parhaillaan auki. Tässä on hieno mahdollisuus päästä mukaan kehittämään toimintaa yhteistyössä muiden kehityshenkisten lajikollegoiden kanssa!
