Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudelle 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee tällä kaudella keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa ja mitä se mahdollistaa, onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Liikkuva aikuisuus kaipaa liikunnallista lapsuutta
21.11.2024, Laura Salminen, Hyvinkää Storm
Hyvinkää Storm lienee ringetteseurakentän kummajainen. Seurastamme ei löydy junioritoimintaa, vaan olemme keskittyneet aikuisten harrastamiseen. Siitä huolimatta - tai oikeastaan sen vuoksi - Vieraskynäteema lasten ja nuorten urheilu on meille elintärkeä. Olemme oman toimintamme jatkuvuuden osalta muun seurakentän junioritoiminnan onnistumisen varassa.
Ilman ringettejunioreita ei ole tulevia aikuisharrastajia. Tai peruutetaan hieman. Aikuisenakin voi ringetteharrastuksen aloittaa, mutta todennäköisyys aikuisten harrasteyhteisöille on suurempi, kun niitä ei polkaista käyntiin tyhjästä, vaan taustalla on lapsuudesta ja nuoruudesta kumpuavaa lajirakkautta.
Lasten määrä vähenee Suomessa merkittävästi. Omassa kunnassamme Hyvinkäällä alakouluikäisiä lapsia on vuonna 2030 yhden keskikokoisen n. 500 oppilaan alakoulun verran vähemmän kuin tänä vuonna. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt syntyvät ikäluokat käsittävät n. 350-380 lasta, kun aikaisemmat ikäluokat ovat olleet kooltaan yli 500 lasta.
Näistä samoista yhä harvalukuisemmista lapsista ringette kamppailee lukuisten muiden lajien ja harrastusten kanssa. Ringette pienenä lajina ei tule kilpailussa pärjäämään ilman, että ajattelua uudistetaan ja monilajiyhteistyölle avataan ovien lisäksi myös ikkunat. Asenteiden ja toimintatapojen tuuletusta on tehtävä reippaalla kädellä.
Jo nyt on nähtävissä orastavaa trendiä siitä, että ringettekoulut ja juniorijoukkueet ovat lapsimääriltään kestämättömällä pohjalla. Isojenkin kaupunkien seuroilla on haasteita saada joukkueita kasaan kaikkiin ikäluokkiin. Jokainen seuratoimija tietää, että ilman ringettekoulua ei ole pienten junioreiden joukkueita. Ja ilman näitä ringettepelien ensikertalaisia ei ole vanhempia junioreita, ei nuorten kilpasarjoja eikä aikuisten kilpaurheilua ja harrasteliikuntaa. Jo tähän kauteen useammalla Etelän alueen aikuisten harrastejoukkueella oli haasteita saada joukkueita kasaan.
Lasten määrän väheneminen tulee jatkossa vaatimaan monenlaisia ratkaisuja sarjatoiminnan elinvoiman ylläpitämiseksi. Pohdittavaksi tulevat varmasti mm. ikäluokkarakenteet, joiden osalta on pystyttävä aikaisempaa suurempaan ketteryyteen, jotta jokainen lajin pariin haluava lapsi ja nuori voidaan pitää turvallisesti ja mielekkäästi lajin parissa. Kilpailullisten intohimojen kanssa voidaan joutua laskemaan rimaa ja priorisoimaan liikunnan riemua ja liikunnallista elämäntapaa niiden edelle.
Muutokset edellyttävät epäitsekkyyttä ja vanhoista tavoista, uskomuksista ja entisistä totuuksista irti päästämistä. Proaktiivisesti rohkeat ja yhteistyötä hakevat lajit ja seurat tullevat tulevaisuudessa pärjäämään. Toivonkin ringeteltä niin lajiliitto-, seura- kuin joukkuetasollakin viisautta toimia ensisijaisesti lasten ja nuorten parhaaksi, avoimuutta laji- ja seurayhteistyölle sekä rohkeutta tukea lasten monipuolista harrastamista. Lyhytnäköinen voittojen tavoittelu tulee kääntymään itseään vastaan.
Ringeten on tärkeä tunnistaa ja tunnustaa paikkansa, tavoitella mahdollista, unelmoida suuria, mutta olla realisti sen suhteen, mikä on ringeten rooli tulevaisuuden laji- ja seurakentässä. Toivon, että ringetestä tulee lajikentällä tunnistettu ja tunnustettu sillanrakentaja poteronkaivajan sijaan.
Entinen ringettejuniori, nykyinen aikuisharrastaja
Laura Salminen
Hyvinkää Storm
Tervehdys Uudestakaupungista!
08.11.2024, Jää-Kotkat Ringette E & D joukkueiden valmentajat Pauliina ja Joni Piirainen
Tervehdys Uudestakaupungista!
Harrastamme ringetteä jo hyvinkin legendaarisessa vuonna 1977 valmistuneessa Uudenkaupungin jäähallissa. Vastustajat usein ihmettelevät, että mikäs ihmeen mökki tämä on mutta pelin jälkeen saattavat kehua jäätä hyvänlaatuiseksi. Näissä puitteissa me olemme tottuneet touhuamaan ja tämä on meidän ”mökkimme”.
Uudessakaupungissa on pelattu ringetteä jo pitkään mutta kamppailemme saman haasteen kanssa kuin varmasti useammat muutkin seurat. Harrastajamäärät ovat laskussa ja joukkueen kasaan saamiseksi jokainen pelaaja onkin meille erittäin tärkeä. Edesmennyt Matti ”Mölli” Keinonen sanoi aikoinaan, että moni valmentaja jaksaa välittää ykköskentän maalipyssystä mutta hyvä valmentaja jaksaa välittää myös lähtötasoltaan heikommista pelaajista ja pystyy kehittämään heitä. Tätä ”Möllin” oppia pyrimme aina noudattamaan.
Olemme yhdistäneet E- ja D-junioreiden joukkueiden treenit. Tämä on osoittautunut jo alkukauden aikana hyväksi uudistukseksi, sillä saamme aina säpinää treeneihin ja pelaajat jaettua taitotasojen mukaisesti erilaisiin harjoitteisiin. Harvalle meidän joukkueidemme pelaajista ringette on ainoa harrastus. Näemme tämän positiivisena asiana, sillä monipuolisuus ja muiden lajien lajitaito tuovat osaamista ja uusia näkökulmia pelaajille myös ringette kentille.
Harjoittelemme kaksi kertaa viikossa. Jääharjoituksia edeltää aina oheisharjoittelu kuntopiirin tai lenkin merkeissä. Lisäksi viikon kohokohtana on ”pahanmielen viikkokilpailu”, jossa kisaillaan joukkuekavereita vastaan, milloin missäkin asiassa. Viikkokilpailujen tarkoituksena on opetella käsittelemään pettymyksen ja myös onnistumisen tunteita. Toisaalta viikkokilpailussa myös pelaaja pääsee ylittämään itsensä, uskaltaessaan toimia mukavuusalueen ulkopuolella.
Ringette joukkuelajina tarjoaa hyvän kasvuympäristön kohti aikuisuutta. Joukkueessa opitaan noudattamaan sääntöjä ja toimintatapoja. Harjoitteet ja pelit vaativat keskittymistä, huolellisuutta ja asennetta. Meidän tärkein oppimme on tunnistaa tilanteet ja elää hetkessä. Silloin kun treenataan ja pelataan, vaatimustaso on korkealla. Muu aika on keskustelulle ja hauskanpidolle. Huumoria ja jäyniä pitää olla aina. Ei tämä nyt niin vakavaa ole, tämähän on vain ringetteä.
Lopuksi täytyy nostaa erityisesti esille meidän pelaajamme, koska täysin heidän ansiostaanhan tässä kirjoitellaan ja me aikuiset pääsemme myös nauttimaan lajista ja yhteisistä kokemuksista. Meillä on erittäin motivoituneita ja innokkaita pelaajia, mutta isona yllätyksenä meille on tullut se, että kuinka hauskoja ja hyviä ihmisiä meidän nuorista pelaajistamme on jo nyt kasvanut. Viihdymme heidän kanssaan enemmän, kuin hyvin. Se taitaakin loppujen lopuksi olla tärkein asia, että millainen ihminen olet, eikä se, että millainen pelaaja olet.
Vastustajille ja tuomareille vielä terveiset, ilman teitä ei olisi peliäkään.
Jää-Kotkat Ringette E & D joukkueiden valmentajat Pauliina ja Joni Piirainen
Ringette elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä tarjoten useita ikimuistoisia hetkiä
15.03.2024, Juha Kiviö / Laitilan Jyske
Tässä ehkä turhankin pitkä tarina yhden ringeten parissa toimivan hepun ringettetaipaleesta. Teksti käsittelee pikakelauksena 10 vuoden matkaani Ringeten parissa, sisältäen useamman ikimuistoisen tapahtuman. Oma matka ringeten mukana alkoi toden teolla kaudella 2014–2015 eli kymmenen vuotta sitten, jolloin liityin mukaan Jyskeen C-joukkueeseen huoltajaksi, jossa myös vanhempi tyttäreni tuolloin pelasi. Tuolla kaudella mahtavaksi muistoksi jäi C-SM turnauksen pronssinen mitali. Toki, kun joukkueen matka johti pronssiotteluun, oli selvää, että välierässä olimme kokeneet katkeran tappion ja silloin ei kyyneleiltäkään vältytty. Joten startti lajin parissa tarjosi ääripäiden kokemuksia, jotka varmaan jäivät jokaiselle joukkueessa ja joukkueen kannustajille muistojen päiväkirjaan vahvana merkintänä. Itse laji oli vielä allekirjoittaneelle melko vieras ja tutustuminen oli lähtenyt melko vauhdikkaasti sekä mukavasti käyntiin.
Kausi 2015–2016. Seuraavalla kaudella matka lajin parissa jatkui ja edelleen C-joukkueen matkassa. Vähän jääkiekkoa harrastaneena ja oman poikani mukana jääkiekon parissa pitkään toimineelle perushepulle alkoivat ringeten säännöt edes perusteiltaan olemaan tuttuja. Silti niin lajin kuin myös kilpailusääntöjen opiskelu on jatkunut tähän päivään asti ja vielä riittää työsarkaa oppimisen tiellä. C-joukkueen päätapahtumana oli kauden päätteeksi perinteinen SM-turnaus, johon joukkueen kanssa lähdimme motolla ”pelataan rennosti ja nautitaan”. Turnaus lähti liikkeelle mukavasti ja tytöt osasivat nauttia pelaamisesta ja turnauksen fiiliksestä. Edellisen kauden kokemuksen pohjalta oli joukkueella rento ja reipas meininki eikä mailaa puristettu hampaat irvessä. Kuten niin monesti niin myös nyt ilman sen suurempia tavoitteita turnaus eteni voitosta voittoon ja tapahtuman viimeisen ottelun jälkeen se kirkkain mitali kiilteli kauloissamme. Väitän, että jokaiselle joukkueen jäsenelle, niin toimihenkilöille kuin myös pelaajille, viikonloppu Tuusulassa jätti yhden vahvan merkinnän päiväkirjaan. Omalla kohdalla mitalia tärkeämpää oli saada olla mukana hienon lajin parissa tutustuen muiden seurojen toimijoihin sekä harrastajiin.
Kausi 2016–2017. Jatkoin saman joukkueen matkassa joukkueenjohtajan ja huoltajan roolissa. Ja nyt olimme siirtyneet tyttäreni kanssa askeleen eteenpäin ja matka ringeten parissa jatkui B-sarjassa. Samalla kaudella olin huollon apuna myös Jyskeen naisten Ykkössarja-joukkueessa. Nyt mukaan tuli myös nuoremman tyttären E-joukkue, jossa sain kunnian toimia joukkueenjohtajana. Kauden päätteeksi B-joukkue juhli Suomen mestaruutta. Naisten joukkueen kausi päättyi pronssiotteluun ja pronssisiin mitaleihin. E-joukkueen mukana harjoiteltiin ringeten lajitaitoja ja kauden otteluista mieleen jäivät sinnikkäät ja iloisella ilmeellä mukana olleet pienet ringettepelurit. Kausi tarjosi paljon ilonhetkiä sekä lajillista oppia ja ehkä saatoin jo ajatella olevani ringetessä toimihenkilönä ”puoliammattilainen”.
Kausi 2017–2018. Matka jatkui edelleen vanhemman tyttäreni B-joukkueessa sekä edelleen myös naisten joukkueen mukana kuin myös nuoremman tyttären D-joukkueessa. Paljon tarttui muistoja ja lisää oppia lajin parissa. Nyt jo alkoivat muiden seurojen henkilöt tulla entistä tutummiksi, ja samalla tuli solmittua elinikäisiä ystävyyssuhteita. Kausi päättyi B- sekä naisten joukkueiden osalta kyyneliin, molemmat joukkueet taipuivat finaaliotteluissaan vastustajilleen ja tarjolla oli hopeaa. Vaikka häviäminen aina onkin ikävää, väitän, että tappiot olivat yksi henkisen kasvun väline. Häviämäänkin pitää oppia ja pitää osata hävitä, vaikkei se kenenkään tavoitteena olekaan. Kaudella D-joukkue oli todella nuori ja oli mahtavaa huomata, että se voittaminen ei ollut se juttu vaan se, että lajin harrastaminen sekä kaverit olivat se kirkkain kultainen mitali.
Kausi 2018-2019. Jälleen yksi kausi eteenpäin ja joukkueet samat. Tällä kaudella B-joukkueen kevät jatkui ykkössarjassa, kun paikka SM-sarjaan jäi todella pienestä kiinni. Kausi päättyi B-joukkueen osalta ykkössarjan voittoon ja naisten joukkueen osaksi koituivat jälleen finaalitappiot. D-joukkue oli vuoden vanhempi ja iloiset ilmeet ja kova halu oppia uutta oli silmiinpistävää. Kausi tarjosi kaikille joukkueille sekä ilon että tappion kyyneleitä ja kovalevylle tallentui useampi ikimuistoinen hetki ringeten kiertueella. Omalla kohdalla olin uuden edessä, kun minut saatiin houkuteltua mukaan Länsi-Suomen aluetyöryhmään.
Kausi 2019-2020. Vuodet vierivät ja edessä jälleen uusi kausi. Nyt oli edessä poikkeuksellinen kausi, kun olin mukana vain nuoremman tyttären C-joukkueessa. Naisten joukkue piti välivuoden lajin parista, sillä joukkueen kokoamisessa ei onnistuttu ja vanhempi tyttäristä päätti samalla lopettaa pelaajauransa, mikä osaltaan oli melko harmillista. C-joukkue lähti kauteen nuorella ryhmällä ja kaudesta lähdettiin nauttimaan ilman sijoituksellisia tavoitteita. Seuran jääurheilun puheenjohtajuus siirtyi allekirjoittaneelle ja sen suhteen olin uusien ja isojen haasteiden edessä. Ehkäpä jopa melko noviisina lupauduin pestiin, ja sitä kautta uusi oppimisen tie oli edessä. Kauden ehkä mieleenpainuvin tapahtuma oli Suomeen rantautunut Korona-virusepidemia, jonka johdosta seurassa ja joukkueissa piti jo varautua mahdollisiin toimenpiteisiin. Koronan takia Jyskeen ringeten pitkään suunniteltu 40-vuotisjuhla jouduttiin perumaan, vaikka monia eri toimenpiteitä sen järjestämiseksi yritettiin.
Kausi 2020–2021. Kauden joukkueet olivat naisten Ykkössarjan joukkue sekä C-joukkue. Naisten joukkue oli jälleen saatu jalkeille pitkäjänteisen työn ansiosta ja vahvana tahtotilana joukkueella oli nousta naisten SM-sarjaan. C-joukkueen tavoitteena oli viedä pelillisiä asioita eteenpäin sekä vahvistaa joukkuepelaamista. Naisten joukkueen tavoite täyttyi ja kausi päättyi riemukkaisiin nousujuhliin. Varmaan todella monelle pelaajalle ja toimihenkilölle sekä seuran jäsenelle muistojälki kaudesta on ikuinen. Erikoinen ja mieleenpainuva asia oli kevään C-SM turnauksen peruuntuminen. Kautta häiritsi vahvasti Korona epidemia ja sen aiheuttamat haasteet harrastusten parissa. Kauden mieleenpainuvin tapahtuma seuran näkökulmasta oli, kun Suomen Ringetteliitto valitsi Laitilan Jyskeen vuoden ringetteseuraksi.
Kausi 2021–2022. Nyt oli naisten joukkue uuden edessä, kun matka monien vuosien jälkeen jatkui naisten SM-sarjassa. Lisäksi muistojen laatikkoon saatiin erikoinen ja poikkeuksellinen tapahtuma, kun C-SM turnaus pelattiinkin kauden aluksi eli elokuussa. C-SM turnaus oli joukkueelta eräänlainen tuhkimotarina ja oli mahtavaa olla joukkueen mukana. Kauden aikana joukkue oli vahvistunut henkisesti, joka oli havaittavissa silminnähden. Yhtenäinen joukkue yllätti jopa itsensä, kun turnauksen päätteeksi olimme pronssiottelussa. Valitettavasti mitalia ei matkalaukusta turnauksen jälkeen löytynyt, mutta mahtavia kokemuksia ja ilonhetkiä sitäkin enemmän. Oma matka jatkui niin naisten kuin myös B-joukkueen mukana, johon oli liittynyt myös nuorempi tytär. Naisten joukkueen menestys ensimmäisellä pääsarjatason kaudella päättyi pronssipelitappioon. B-joukkueen alkukauden hyvä rytmi katosi ja muistoksi jäi ainoastaan ringette kokemuksia runsaasti.
Kausi 2022–2023. Seuraava kausi alkoi pettymyksellä, kun naisten joukkuetta ei saatu muodostettua. Näin oma matka jatkui B-joukkueen matkassa. Joukkue oli todella nuori sarjaan ja kauden saaliina oli suuri määrä kokemuksia sekä oppia ja joukkue olisi entistä valmiimpi seuraavan kauden kovatasoiseen B-sarjaan.
Kausi 2023-2024. Käynnissä olevalla kaudella on naisten joukkue jälleen mukana sarjatoiminnassa, jossa itse myös mukana avustavan joukkueenjohtajan sekä huoltajan roolissa. B-joukkueen matka kauteen alkoikin vähän erilaisesti, kaudelle muodostettiin naapuriseura UJK:n kanssa yhteisjoukkue. Pelaajamäärä ei kummallakaan seuralla riittänyt omaan joukkueeseen, joten järkevästi lyötiin hynttyyt yhteen. Naisten sekä myös B-joukkueenkin uudet pelaajat ovat olleet mainio lisä joukkuetoimintaan. Tämänkin kauden muistot tulevat olemaan ikimuistoisia naisten joukkueen selviytyessä SM-nousukarsintoihin sekä B-joukkueen Ykkössarjan finaaleihin.
Siinäpä se oli kymmenen vuotta tiivistettynä omaa taivaltani ringeten parissa. Teksti varmaan tuo esille useita ja edelleen useita tapahtumia, joita en itse eivätkä toiminnassa mukana olleet koskaan unohda. Varmaan paljon jäi mainitsematta tai kertomatta, muun muassa liiton järjestämät tapahtumat, liiton henkilöt, liittohallitus sekä aluetyöryhmän jäsenet, joissa olen ollut mukana ja joiden jäseniin olen vuosien aikana tutustunut. Ilman Ringetteä, ringettehenkilöitä ja tätä suurta ringetteperhettä sekä ringeten parissa koettuja ilon ja surunkin hetkiä olisi muistojen kirja osaltani melkoisen vähäsivuinen.
Mukavaa ringettekevättä kaikille!
Juha Kiviö / Laitilan Jyske Jääurheilujaosto
Uusi laji kasvattaa suosiotaan
05.03.2024, Jenni Hulmi / Lännen Kiekko
Näihin ringeten parissa vietettyihin vuosiin mahtuu lukuisa määrä ikimuistoisia hetkiä̈. Olen ajautunut lajin pariin ensimmäisen kerran vuonna 1999 pelaten itse muutaman vuoden, mutta 11 vuotta sitten esikoistyttäreni hurahti lajiin kannustaessani häntä sitä kokeilemaan. Myös perheemme kuopus innostui lajista neljä vuotta sitten ja pelaa edelleen. Toimin tällä hetkellä sekä Lännen Kiekon F-junioreiden että Laitilan Jyskeen E-junioreiden valmennuksessa. On ollut ilo saada tehdä yhteistyötä myös muiden seurojen kanssa, koen sen hienona mahdollisuutena. Koen ikimuistoisimpana ringettehetkenä sen, että me onnistuimme lajin levityksessä täällä Säkylässä – turhaan en siis vastannut Weckströmin Rinan puheluun, että laitetaanko oma joukkue pystyyn.
”Uusi laji kasvattaa suosiotaan”, näin Säkylässä ilmestyvä paikallislehti kertoi lukijoilleen, kuinka keväällä 2023 alkaneet ponnistelut ringeten lajinlevityksen eteen ovat kannattaneet Säkylässä. Tuo artikkeli ilmestyi samana päivänä luettavaksi verkkolehteen, kun järjestimme Lännen Kiekon historian ensimmäistä F-junioreiden Länsi-Suomen alueen turnausta Säkylän Apetit Areenalla. Taas olimme saaneet toteutettua yhden omista tavoitteistamme; onnistunut kotiturnaus.
Kotiturnaus oli se, jota me kaikki siis odotimme; niin valmentajat kuin tytöt ja heidän vanhempansakin. Oli hienoa nähdä, kuinka tytöt olivat saaneet katsomoon sukulaisiaan ja tuttaviaan kannustamaan. Pääosassa olevat Lännen Kiekon punapaidoissa pelaavat tytöt saivat näyttää tälle kannustuskatsomolle, mitä ovat tämän kauden aikana oikein oppineet. Tästä lähin Apetit Areenalle ei enää tullakaan katsomaan ainoastaan jääkiekkoa.
Punanutuilla oli tuona lauantaina edessään poikkeuksellisen pitkä turnaus; kuusi tuntia. Otimme siis ilon irti ihan koko rahan edestä ja kannustajat saivat seurata läheltä tuota jäällä vallitsevaa peli-iloa. Onnistumisten määrä turnauksen aikana oli mieletön; maaleja tehtiin ja kannustus oli kovaa. Oli hienoa kuulla, kuinka kaikkia kannustettiin ja onnistumisista iloittiin myös seurarajojen yli. Tämä on se lajin suola; se, joka saa viikosta toiseen sitomaan luistimet jalkaan ja astumaan jäälle. Aina toki soraääniä mahtuu joukkoon, mutta me haluamme täällä tehdä tätä työtä lajin parissa täydestä sydämestämme välittämättä noista soraäänistä ja luoda esimerkillisen kuvan pienen yhteisön yhdessä tekemisen meiningistä, joka mahdollistaa lastemme harrastamisen. On hienoa saada lapsia harrastusten pariin samalla, kun lehdistä saa lukea kuinka lasten liikkuminen on vähentynyt. Hyvä yhteistyö Lännen Kiekon jääkiekkojaoston kanssa ja yhteisten tavoitteiden asettaminen kaudelle on antanut hyvän suunnan kaikelle tälle toiminnalle. Myös taustahenkilöiden samanhenkisyys auttaa meitä viemään toimintaamme eteenpäin.
Olemme onnistuneet pikkuhiljaa rakentamaan pientä ja sitkeää ringetteyhteisöä tänne Säkylään. On ollut hieno nähdä tyttöjen innostuminen uudesta lajista. Myös kavereilla on ollut suuri merkitys; uusia tyttöjä ilmestyy pikkuhiljaa lajin pariin ja olemme toivottaneet kaikki tulijat ja kokeilijat tervetulleiksi jäälle meidän kanssamme. Ilman näitä innostuneita tyttöjä ja heidän aktiivisia vanhempiaan emme kuitenkaan olisi tässä kaikessa onnistuneet. Kotiturnauksen onnistumisesta suuri kiitos kuuluu tietenkin vanhemmille, ihan jokaisen heidän panostaan tuohon rutistukseen tarvittiin ja tullaan jatkossakin tarvitsemaan. Viimeksi me harjoittelimme, mutta nyt me jo osaamme!
Jenni Hulmi, Lännen Kiekko
Ikimuistoisia ringettehetkiä
23.02.2024, FoPS Ringette E / Forssan Palloseuran Juniorit
Vuonna 2019 pidettiin ringettekoulussa perinteistä kaveripäivää ja saatiin tarjottavaksi vielä mehua ja keksiä. Tuolloin saatiin isompi määrä eskarilaisia kokeilemaan ringetteä – joillakin oli jopa ensimmäinen kerta ohjattua luisteluharjoitusta. Kaveripäivän tarjottavat osuivat kohdalleen, sillä nuo samat ringettekoululaiset ja kaveripäivänä lajiin tutustumaan tulleista tytöistä lähes kaikki pelaavat tällä hetkellä Länsi-Suomen E-sarjaa. Pelaajat ovat kasvaneet joukkueeksi useamman vuoden ajan. Joukkueeseen on matkan aikana liittynyt uusia pelaajia, jotka otettu ensimmäisistä kerroista alkaen innolla mukaan.
Olemme pelanneet aina Länsi-Suomen joukkueita vastaan, mutta tämän vuoden tammikuussa osallistuimme ensimmäistä kertaa Loppiaisena järjestettävään turnaukseen Espoossa. Tästä muodostui ehdottomasti tämän kauden kohokohta, sillä tätä turnausta odotettiin koko syyskausi. Eniten turnauksessa kuitenkin odotettiin uusien joukkueiden kohtaamista. Turnauspäivän aamuna jännitys oli käsinkosketeltavissa. Lähes aina nauravaiset tytöt olivat hieman totisia ja hiljaisia. Jännitys kuitenkin karisi heti ensimmäisestä tuomarin vihellyksestä ja päivästä osattiin nauttia. Turnauskokemus päättyi jännittävään sekä tasaiseen finaaliin VG-62:ta vastaan ja voittaja ratkottiin voittomaalikilpailun neljännellä parilla.
Vaikka Espoon Loppiaisturnaus on ollut tämän kauden ikimuistoisin ringettehetki, voi kuitenkin todeta, että joukkueen ikimuistoisimmat ringettehetket on koettu tähän mennessä kotihallissa Forssassa. Keväällä 2023 pääsimme näkemään ja juhlimaan yhdessä uusien mestareiden kanssa kotihallissa edustuksen Ykkössarjan finaalivoittoa. Loppusummerin ja mitalien jaon jälkeen E-joukkueen pelaajat pääsivät jäälle onnittelemaan mestareita ja ottamaan yhteiskuvia suosikkipelaajien kanssa.
Kotihallissa koetut hetket eivät toki jää siihen. Se, kuinka vanhemmat ikäluokat ovat kannustaneet meidän kotipeleissämme ämpäreiden ja kannustuslakanoiden kera, hurranneet maaleja, antaneet läpyjä, moikanneet ja halanneet koppikäytävillä ovat koppikeskustelujen perusteella olleet niitä ikimuistoisimpia hetkiä. Kiitos, kun moikkaatte junnuja ja jaksatte jäädä juttelemaan – ne hetket ovat todella tärkeitä!
FoPS Ringette E, Forssan Palloseuran Juniorit
.png)