Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Joukkuepelien lasten Urheilun viitekehys
13.02.2025, Sanja Hovilainen
Kuva: Timo Kupiainen
Joukkuepelit ovat julkaisseet yhteisen näkemyksen lapsuusvaiheen urheilusta joukkuepeleissä tiistaina, jonka myös Ringetteliitto on allekirjoittanut. Keskeisimmät tavoitteet ovat lasten kokonaisliikuntamäärän turvaaminen, monilajisuuden mahdollistaminen ja yksilökeskeinen innostava valmennus. Joukkuepelien lasten urheilun viitekehys 2025
Näitä yhteisiä joukkuepelien linjauksia kuvaavassa yli 30-sivuisessa dokumentissa on paljon tärkeää asiaa, ja tulemme Ringetteliiton palvelukeskuksen asiantuntijoiden johdolla laatimaan tämän viitekehyksen puitteissa omat tarkennetut linjaukset ringetelle. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että meillä ringetessä on jo pitkään ollut käytössä monia sellaisia asioita, joita viitekehyksessä vasta suositellaan otettavan käyttöön suuremmissa joukkuelajeissa. Olemme esimerkiksi jättäneet sarjataulukot pois lapsuusvaiheen sarjoista jo kauan sitten, ja henkilökohtaisia tilastoja emme lasten sarjoissa ole tainneet koskaan julkaistakaan. Olemme myös jo vuosien ajan järjestäneet pienten lasten sarjapelit useamman ottelun sarjaturnauksina – tai ”pelipäivinä”, kuten se näissä linjauksissa on nyt määritelty. Haluaisin myös uskoa, että ringettejoukkueista ei ole tapana jättää pelaajia pois siitä syystä, että he harrastavat myös jotain toista lajia.
Samaan aikaan joudun toki toteamaan, että myös meillä ringetessä kohdataan niitä haasteita, joihin näillä linjauksilla pyritään puuttumaan. Pitkät pelimatkat kuormittavat etenkin Etelä- ja Länsi-Suomen ulkopuolelta tulevia joukkueita. Jäävuorojen saatavuus, ajankohta tai kesto ei läheskään aina ole joukkueiden ratkaistavissa. Osaavien ja lapsilähtöisten valmentajien löytäminen ja houkutteleminen mukaan toimintaan on haastavaa. Ja isona kysymyksenä luonnollisesti myös meitä koskettaa kustannusten nousu. Nämä ovat asioita, joihin ei välttämättä löydy pikaista ratkaisua, mutta se ei saa estää meitä miettimästä erilaisia vaihtoehtoja.
Henkilökohtaisesti toivoisin esimerkiksi näkeväni etenkin lapsuusvaiheen (G/F/E, miksei myös D) harjoittelussa enemmän yhteistyötä joukkueiden ja seurojen välillä. Mikä estäisi järjestämästä esimerkiksi kahden naapuriseuran F-joukkueiden yhteisharjoituksia kerran kuukaudessa tai jopa kerran viikossa? Yksittäisistä tämänkaltaisista kokeiluista olen kuullut vain hyvää. Treeneihin saadaan enemmän pöhinää, pelaajakohtaisiakustannuksia saadaan pienemmäksi, ja valmentajat oppivat toisiltaan. Ja parhaassa tapauksessa lapset saavat uusia ystäviä. On aika heittää romukoppaan se ajatus, että naapuriseura tulisi varastamaan ideoita voittaakseen seuraavan ottelun, ja keskittyä siihen, että mahdollistamme lapsille innostavan ja kehittävän harjoittelun.
Kuulisin myös erittäin mielelläni muita ajatuksia ja ehdotuksia lapsilähtöisen toiminnan kehittämiseksi lajimme parissa. Mitä teidän seurassanne on tehty, jonka voisitte ideana jakaa muille? Tai onko jollain teistä pyörinyt mielessä ajatus, jota voitaisiin viedä yhdessä eteenpäin? Laittakaa viestiä puheenjohtaja@ringette.fi niin keskustellaan!
Yhteispeliterveisin, Sanja Hovilainen
PS. Suomen Ringetteliiton työryhmähaku on parhaillaan auki. Tässä on hieno mahdollisuus päästä mukaan kehittämään toimintaa yhteistyössä muiden kehityshenkisten lajikollegoiden kanssa!
Ringeten turvallisuus kuuluu meille kaikille
08.02.2025, Ertuomari-, tarkkailu- ja toimitsijatoiminta / Pauliina Tuusa
Kuva: Timo Kupiainen
Urheilu on paljon enemmän kuin pelkkää liikuntaa. Se opettaa lapsille ja nuorille yhteistyötä, kunnioitusta, reilun pelin periaatteita ja itsensä ylittämistä. Lasten ja nuorten urheilu voi olla parhaimmillaan elinikäisiä muistoja ja oppimiskokemuksia täynnä oleva maailma. On meidän aikuisten tehtävä varmistaa, että se on kaikille toimijoille sekä henkisesti että fyysisesti turvallinen.
Yhteiskunnassa hyväksytään yleisesti erilaisten sääntöjen ja normien noudattaminen, vaikka valvontaa ei olisikaan läsnä. Urheilukentillä tämä periaate jää kuitenkin usein hämäräksi: kilpailuhengen nimissä vastustajaa saakin vähän rikkoa, jos on mahdollisuus, ettei tuomari sitä huomaisikaan. Tällainen ajattelu ei kuulu reiluun urheiluun, eikä varsinkaan lasten ja nuorten harrastustoimintaan.
Turvallinen urheiluympäristö ei synny sattumalta. Se vaatii jokaiselta aikuista vastuunkantoa. Valmentajilla, vanhemmilla, seuratoimijoilla ja katsojilla on kaikilla merkittävä rooli. On tärkeää näyttää esimerkkiä siitä, että sääntöjä noudatetaan ja että kaikkia kunnioitetaan. Kun aikuisten keskuudessa syntyy vahva sisäinen normisto, joka ei salli sääntöjen rikkomista, tämä arvomaailma siirtyy myös lapsille ja nuorille. Tällainen kulttuuri ei tietenkään synny itsestään – se vaatii aktiivista työtä.
Erotuomarit ovat tärkeä osa otteluiden turvallisuutta, mutta vastuuta siitä ei voi ”ulkoistaa” pelkästään tuomareille. Hetket, jotka pelaajat viettävät jäällä tuomarin valvonnan alla, ovat pieni osuus siitä kaikesta, mitä he ringeten ja joukkueen eteen tekevät. Lajityypillinen, puhdas pelaaminen ja tunteiden hallinta rakentuu niille harjoitteille, joita otteluiden ulkopuolella tehdään. Erityisesti juniorisarjoissa käytetään myös tuomaripolkunsa alussa olevia nuoria. Myös erotuomareilla on oikeus turvalliseen ympäristöön.
Näytetään lapsille ja nuorille, että urheilussa, kuten elämässä, reilu peli on ainoa oikea peli.
Ertuomari-, tarkkailu- ja toimitsijatoiminta / Pauliina Tuusa
Kevyempi harrastaminen kiinnostaa
31.01.2025, Atte Veijola /Apple Tree Ringette
Kuva: Merja Hedman
Lasten ja nuorten liikunnan vähentyminen on saanut tilaa lehtipalstoilla ja uutisotsikoissa. Lohjalla Apple Tree Ringettessä on haluttu tarjota lapsille matalan kynnyksen liikuntaharrastusta kohtuulliseen hintaan, harrastamisen kustannusten yleisesti yhä noustessa. Luistelukoulu tarjoaa liikuntaa leikkien muodossa perheen pienimmille, sukupuoleen katsomatta. Pienten harrastajamäärien vuoksi olemme pystyneet ottamaan mukaan myös perheen vanhempia niin luistelukoulussa kuin joukkueessakin. Siksi uskomme, että ringette voisi hyvin muodostua koko perheen harrastukseksi.
Apple Tree Ringeten D-juniorit pelaavat Etelä-Suomen aluesarjaa yhteistyössä Vantaalaisen Ringette Walapaisin kanssa, sillä kummallakaan ei ollut tarpeeksi pelaajia omaan joukkueeseen. Nuoren seuran pelaajapolun puuttumisen ja lyhyen ringette taustan vuoksi pelit ovat olleet perinteisiä seuroja vastaan melko lennokkaitakin. Pääasia kuitenkin on, että vaikka usein on koettu suuriakin tappioita, niin tytöt ovat tykänneet pelata ja harrastaa yhdessä.
Tämän talven ilonaihe on ollut Höntsä Ringette. Osallistuimme lokakuussa Kisakallion HöntsäGames -turnaukseen kootulla joukkueella, jonka kokoonpano muodostui pelaajien vanhemmista, ohjaajista, HaKin Lady kiekkoilijoista ja muista jääurheilun harrastajista. Turnauksesta innostuneena Lohjalla on nyt innokas höntsäporukka, harrastejoukkue, jolla toivotaan saatavan tunnettuutta ja näkyvyyttä seudulla ja sitä kautta lisää harrastajia sekä aktiivisia vanhempia mukaan toimintaan.
Jääaika suurin haaste
Jääkiekon suosio vie prime time jäävuorot Lohjan seudulla. Luistelukoulun ja D-junioreiden käyttöön saatiin tälle kaudelle kaksi viikkotuntia, joista arkivuoro jouduttiin hylkäämään sen alkaessa sellaiseen aikaan, että koulua käyvät juniorit eivät sinne ehdi, saati sitten vetäjät. Vähäinen jääaika, kokonainen yksi viikkotunti, asettaa myös haasteita toiminnan kehittämiselle seudulla. Yritämme ostaa jäätä Kisakalliosta, mutta ilman vakiaikoja joudumme luovimaan ja tyytymään siihen mitä on tarjolla.
Kaupunkien ja liikuntatoimien soisi tarkastelevan asiaa myös harrastajamäärien ulkopuolelta. Erilaiset lapsille ja nuorille tarjottavat harrastukset ansaitsisivat mahdollisuuden toiminnalleen ilman, että isommat seurat syövät valtaosan vuoroista. Näistä jääajoista pojille ohjautuu suuri enemmistö. Harrastajamäärissä tyttökiekkoilijoiden määrä on häviävän pieni ja erityisesti siksi ringeten ja tyttöjen harrastusmahdollisuuksien kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Toivon, että Apple Tree Ringetestä kehittyy tulevaisuudessa Lohjalle perinteikäs ringetteseura, joka jatkaa ringeten arvojen: ilopeli, älypeli, yhteispeli -linjalla.
Atte Veijola
Apple Tree Ringette jojo
Lasten liikunnan ilo kumpuaa aikuisten positiivisesta asenteesta
09.01.2025, Kiekko-Espoo
Kuva: Timo Kupiainen
Liikunnan ilo on kenties yksi tärkeimmistä syistä liikkua – muiden terveysnäkökulmien ohella. Liikunta ja urheilu, sekä monet muut mukavat asiat niiden ympärillä, vapauttavat kehossamme erilaisia onnellisuushormoneja. Onnellisuushormonit muun muassa kohottavat mielialaa, piristävät, lievittävät kipua ja luovat hyvän olon tunnetta.
Hormonit yksinään eivät kuitenkaan riitä, kun haluamme lasten iloitsevan liikuntaharrastuksessaan. Tärkeässä osassa ovat myös mukana olevat aikuiset. Aikuisten positiivinen asenne, taito kohdata lapset yksilöllisesti ja ohjata heitä ikätasoisesti sekä heidän luomansa välittävä ja lämmin ilmapiiri ovat suuressa osassa rakentamassa lapsen hyvää liikuntakokemusta. Pieniinkin asioihin kannattaa kiinnittää paljon huomiota: ohjaajan hymyilevä katse kohti pientä ringettekoululaista, valmentajan näyttämä tsemppipeukku onnistumisen jälkeen tai katsomosta kuuluvat kannustushuudot kentälle saattavat olla jonkun lapsen päivän tähtihetki. ”Onpa ihanaa olla taas täällä harrastamassa ringetteä!”
Toimihenkilöiden välinen dynamiikka, vanhempien yhteenkuuluvuuden tunne ja yleinen hyvä meininki kaikkien aikuisten kesken vaikuttavat nekin vähintäänkin epäsuorasti lasten parempaan viihtyvyyteen harrastuksen parissa. Lapset nimittäin aistivat aikuisten kireitä välejä ja riitatilanteita paremmin, kuin aikuiset arvaavatkaan. Mitä paremmin pelaajien huoltajat tuntevat toisiaan ja mitä avoimempaa keskustelua joukkueen aikuisten kesken käydään, sitä helpommin vältetään kahnaukset. Kannattaa siis nähdä vaivaa tiimihengen luomiseen myös pelaajien perheiden kesken. Pikku varoitus kuitenkin: Muista vanhemmista saattaa löytyä jopa elinikäisiä ystäviä!
Pidetäänhän halleilla hymy huulilla, moikkaillaan matalalla kynnyksellä ja tsempataan toinen toistamme yli joukkue- ja seurarajojen. Näillä pienillä teoilla tuomme aina jonkun päivään hiukkasen lisää iloa!
Liisa Malmberg
Kiekko-Espoon seuratyöntekijä
KAIKKI HYVÄ PÄÄTTYY AIKANAAN
18.12.2024, Markku Koli, Puheenjohtaja, Suomen Ringetteliitto ry
Tätä kirjoitettaessa toimikaudestani Ringetteliiton puheenjohtajana on jäljellä vajaat kolme viikkoa. Takana on lähes kuusi vuotta, joilla sääntöjen mukainen maksimi tulee täyteen. Jos vielä edellinen puheenjohtajakautenikin - noin 25 vuotta sitten - lasketaan, yhteensä tässä tehtävässä on tullut oltua miltei yhdeksän vuotta.
Monelle ringetteaktiiville tämä vuosimäärä on alkuverryttelyä. Puheenjohtajan tehtävässä on kuitenkin sen verran vaikeuskerrointa, että näillä ajoilla saa annettua kaiken mitä annettavissa on. Enkä taida tästä enää nuorentua, vaikka ringette onkin ollut tärkeä virkistyslähde.
Näin jälkeenpäin katsoen osoittautui hyväksi, että tuo aiempi kokemus oli takana. Kun nyt päättyvä kauteni alkoi, oli liittotason tilanne ringetessä haastavampi kuin mitä se tietääkseni on ollut koko liiton historian aikana. Aivan liiton alkutaipaleella – 40 vuotta sitten - valtava innostus vei vaikeitakin asioita eteenpäin ja onnistumiset paikkasivat kolhut. Näitä ei ollut nyt näköpiirissä.
Epäonnistuneen kaukalopalloyhteistyön purkaminen oli suurin haaste, mutta ei ainoa. Kun siihen löydettiin ratkaisu, joka on jälkikäteen osoittautunut molempien kannalta hyväksi, jouduttiin jatkuvaan säätöön Koronan kanssa. Upeat Espoon MM-kisat veivät sen jälkeen kaikki voimavarat noin vuodeksi ja sitten tuli ryhtyä uudistamaan organisaatiota.
Yhteinen aika kaukalopallon kanssa tuotti yhden hyvän asian: lajin taloudellinen tilanne oli hyvä. Tämä teki mahdolliseksi sen, että kaikkia harrastajiin ja joukkueisiin liittyviä maksuja voitiin pienentää ja MM-kotikisoihinkin tarjota seuroille ja joukkueille tuloutuvat pääsyliput. Rahaa palautui kentälle parissa vuodessa yli 200 tuhatta euroa, minkä toivottiin auttavan Koronanotkahduksessa. Ainakin osittain näin myös kävi.
Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti, vaan Koronaa seuraava ennätysinflaatio ja valtionavustusten asteittain kiihtyvät leikkaukset pakottivat kiristämään talousvyön viimeiseen reikään, tasaamaan hintojen nousun vaikutukset ja rakentamaan organisaatio tulevien muutosten kestäväksi. Nyt nämäkin on tehty ja odotukset ovat korkealla.
Kuten liiton alkuvaiheessa, myös nyt on jaksettu viedä asioita eteenpäin. Sitkeys on korvannut innostusta ja onnistumiset ovat antaneet uskoa. Nyt on taas tilaa innostua ja sitä aina tarvitaan.
Olen erittäin ilahtunut siitä, mitä kaikkea on saatu yhdessä aikaan. Maajoukkueittemme häikäisevä taso saattaa jostakusta tuntua jo saavutetulta edulta, mutta se on kaikkea muuta. Sitoutuneet huippu-urheilijat, ammattitaitoiset huippuvalmentajat, osaavat taustatoimijat, kehittävä pelaajapolku, tasokas SM-sarja ja väsymättömät tukijoukot tarvitaan kaikki tähän sinivalkoiseen menestystarinaan.
Maajoukkueet muodostavat kuitenkin vain jäävuoren häikäisevän huipun. Liittoon on tullut keskimäärin yksi uusi ringetteseura vuodessa. Harrastajamäärä on kasvanut tasaisesti ja tuorein kasvu näkyy siellä missä pitääkin: junioreissa ja aikuisharrastajissa.
Lisenssimäärä kasvoi viimeisen vuoden aikana viidellä sadalla ja on mahdollista, että ylitämme viiden tuhannen rajan vielä tämän kauden aikana. Kaikkien aikojen ennätystasolla siis ollaan. Ja vasta nyt alkavat eväät kasvun jatkamiselle olla olemassa.
En halua vähätellä haasteita, joita toiminnassamme on. Osa niistä kuuluu vapaaehtoistoiminnan luonteeseen: suurella sydämellä toimittaessa mukana ollaan myös suurella tunteella. Vaikka ringette on pääosalle harrastus, kilpailumuotoisuus ja voitontahto ruokkivat tunnekuohuja. Lisäksi yhteiskuntamme on altistunut vihapuhevirukselle, josta näyttää olevan vaikea päästä eroon. Yritettävä kuitenkin on.
Ringetteliitto tekee vuodenvaihteessa historiaa, kun kautta aikojen ensimmäinen naispuheenjohtaja ottaa vastuun. Olen erityisen ilahtunut, että liiton historiaan kirjoitetaan Sanja Hovilaisen nimi. Sanja on paitsi ringeten arvojen henkilöitymä, myös täysin valmis uuteen luottamustehtäväänsä. Hänellä on apunaan monipuolisesti osaava hallitus ja motivoitunut Palvelukeskus. Edellytykset ovat hyvät.
Ringeten suurin urakka tehdään kuitenkin kaukalon laidalla ja vapaaehtoisten voimin. Vaikka meitä on paljon, urakka tahtoo jakautua pienehkölle määrälle avaintoimijoita. Heidän panoksensa on niin merkittävä, ettei mikään kiitos siitä ole riittävän suuri.
Yritän kuitenkin. Haluan kiittää jokaista ringeten parissa toimijaa siitä, että olette mukana, näytätte tunteen palon upeaan lajiimme sekä annatte erityisesti lapsille ja nuorille mahdollisuuden nauttia joukkueurheilun parhaista elämyksistä. Mitä juuri ringette pystyy aidosti tarjoamaan.
Tavoitteellisille kilpaurheilijoillemme haluan korostaa, että teidän taitonne, tahtonne, peliälynne ja yhteistoimintanne näyttäminen suomalaiselle urheilukansalle on liiton tärkeimpiä tavoitteita. Teidän tekemisenne on minun silmääni upeinta joukkueurheilun taidonnäytettä sitten Neuvostoliiton legendaarisen ”punakoneen”. Ihan oikeasti.
En ole kohdannut vielä yhtään ensimmäistä kertaa kilpa- tai huippuringetteä katsovaa henkilöä, joka ei olisi yllättynyt positiivisesti näkemästään. Espoon MM-kisojen televisioinnin tavoittavuus – 750 tuhatta suomalaista – todistaa myös tästä.
Meillä – ja pian teillä – on mahdollisuus vahvistaa kaikkea tätä. Lääke on yksinkertainen. Lähtemällä Lahteen marraskuussa 2025 ringetteväki pääsee taas näyttämään sen, mistä kaikesta upeassa lajissamme on kysymys. Kun se yhdessä näytetään, ovat innostumisen ja onnistumisen eväät taas astetta maukkaammat. Meillä kaikilla.
Markku Koli
Puheenjohtaja, Suomen Ringetteliitto ry
Puheenjohtaja, Kansainvälinen Ringetteliitto ry
